keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Blogi nukkunut talviunta tosissaan

Klaudian talossa kaikki on hyvin ja Nevalaisen perhe remontoi sekä sisustaa omaa kotiaan hyvin ahkerasti. Ainoa joka on laiskotellut eli nykysanalla kotvaillut, on blogin kirjoittaja. Nevalaisten rintamamiestalo saapui postissa jo viime marraskuussa. Jorma Havian rakentama talo numero 86 oli unelman täyttymys! Kiitos vain Jorma! Talon rakentamista voi seurata Jorman blogissa http://nukketalo.blogspot.com/

Tästä muistosta kaikki alkoi


Harmiksi talo oli särkynyt lähetyksen aikana ja on vaatinut remonttia jos jonkinlaista. Pahin vaurio eli seinän rikkoutuminen on korjattu ja päästään pian korjaamaan kuistia, joka myös kärsi huolimattomasta kuljetuksesta. Samalla olen maalaillut ja tapetoinut sekä rakentanut ikkunoita ja sisäovia oman leipätyön ohessa, joka välillä tuntuu vievän kaikki mehut.

Palkkatyö sekä mahdollistaa, että hidastaa hyviä harrastuksia, mälsää. Mutta oikeasti, pitäähän sitä toki tehdä välillä muutakin kuin istua sormet ja naama liimassa. Työt, kotihommat 1:1 koossa, koira ja itsestä sekä läheisistä huolehtiminen ovat tärkeitä asioita elämässä myös.

Harmitti valtavasti, kun näin tämän.

Kuistin harjakin oli hajalla

Eikun töihin...

Tässä talo alkuperäisenä, kuisti odottaa vielä korjausta.


Mietin tässä jo välillä, että pitääkö rintamamiestalolle tehdä oma blogi, mutta tämä taitaa olla ihan hyvä alusta ja onpahan täällä jo tarinaa siitä, miten kaikki alkoi. Itse olen sellainen nukkisharrastelija, että rönsyilen ja sekin voi aiheuttaa omat haasteensa harrastukseen ja jaksamiseen. Olen nimittäin harrastuksen myötä kiinnostunut myös muista nukeista ja leluista, lähinnä vanhemmista -retrotyylisistä. Joten olkoon blogin nimi Nukkekotitarinoita jatkossakin, vaikka aiheet saattavat välillä liippaista jotain muutakin juttua.
 Tältä uudelta vuodelta toivon, että ymmärtäisin kirjoittaa myös nukkisaiheisista retkistä ja joitain ohjeita ylös, sillä eihän elämä pääty yhteen rintamamiestaloon! Toivottavasti saan puuhata harrastuksen parissa monipuolisesti pitkään ja eiväthän kodit ole ikinä valmiita! Klaudiankin talossa ja puutarhassa olisi vielä vaikka mitä tekemistä...

Ikkunat samalla alkuun...

Neppis teki vintille jo oman tukikohdan...
Eteisestä katsottuna. Väliseinä ei ole vielä kunnolla kiinni.

Pieni kylpyhuone tulee alakertaan. Päivin antamasta lipastosta suunnittelen paikkaa altaalle, sellainen näkyy olevan muotia...



Etuseinän ikkuna ja tapetoitu seinä. 

Heike-äiti istuu tyttärelle ajatellussa huoneessa ja miettii sisustusta...

Ninnukka eli Annukka sisko pääsee Neppiksen seuraksi tämän huoneeseen. Nämä sisarukset eivät riitele tilasta.

Mitähän Ukko Nevalainen tässä mittaa? Et kai suunnittele yläkertaan vessaa?

Nukkekotiharrastus on parasta yhdessä. Perheeltä ja ystäviltä on tullut apua, neuvoja ja ideoita. Kiitos niistä.

2 kommenttia:

  1. Blogi on hyvä tapa pitää päiväkirjaa tekemisistä. Ei niitä työvaiheita muuten muista vuosien päästä kuitenkaan. Hyvä tästä talosta tulee, jatka vaan samaan malliin :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä, nyt on tarkoitus pistää ylös mitä tekee. Blogiin saa hyvin valokuvia eri vaiheista. Tämän rakentelussa unohtuu työt ja rasitteet. Ja opin yhtä elämän tärkeintä taitoa: itseni ja tekemiseni hyväksyntää. Ja saan olla kauniiden pienten asioiden kanssa tekemisissä ja ideoida ja harjoittaa käden taitoja...ja tarinoida.

    VastaaPoista